Havaitsen ympärilläni ”Yksityisalue – pääsy kielletty” -merkkejä, jotka viestivät yhteisen tilamme kaventumisesta, oman arkemme häviämisestä. Kirjoitan nyt yksityisen ja yhteisen vastakkainasettelusta, joka pohjimmiltaan heijastuu vallitsevista rakenteista, joita me elämäntavoillamme uusinnamme. Yhteinen on yhteisöllisyyttä, joten käyttäkäämme yhteisiä voimavarojamme eli yhteisvaroja (engl. commons). Yhteisvarat ymmärrettäköön kaikkien yhteisön jäsenten käytössä oleviksi voimavaroiksi erotuksena yksityisestä omaisuudesta, joka määritelmällisesti kuuluu vain rajatulle käyttäjälle tai käyttäjäjoukolle.
Yhteisvarojen käyttäminen on poliittinen teko. Valinta yksityisen ja yhteisen välillä on aina poliittinen valinta eli pohjimmiltaan myös arvovalinta. Käytätkö yksityisautoa vai linja-autoa, valinta on sinun. Menetkö halliin vai järveen uimaan. Ostatko kirjan vai lainaatko kirjastosta. Hankitko oman pyykinpesukoneen vai pesetkö pyykit taloyhtiön tai pesulan koneella. Onko kotitaloudessa matkapuhelin vai lankapuhelin. Jokapäiväisellä elämäntavallamme uusinnamme vallitsevia rakenteita. Ainoa tie rakenteiden muuttamiseen on elämäntapojen muuttaminen. Hallitsijoiden lonkeroita meidän ei tarvitse murtaa, sillä hirtämme itse itsemme niihin kuluttamalla aikaamme johonkin muuhun kuin omaan arkeemme.
Näen ympärilläni vartijoiden eli omaisuudenturvaajien määrän lisääntyvän. Tämä merkitsee minulle yksityisen omistuksen arvostuksen nousua. Yhteinen yksityistetään, kun julkisesta tilasta muodostuu näin yksityistä aluetta. Oma arkeni havaintoineen kertoo minulle tämän. Kun näen puistossa poliisin eli lainturvaajan tekevän kansalaisille ruumiin tarkastuksia ja laukkujen tutkintaa tiedän, että ihmisten väliseen luottamukseen perustuvat käytänteet alkavat rapistua. Laki astuu luottamuksen tilalle. Pelko valtaa rakkaudelta tilaa. En tarvitse näihin havaintoihin uutisia pommi-iskuista tai nälänhädästä. Joukkomurhat ja sademetsät eivät liikuta minua, jos ympärilläni on yksinäisiä ihmisiä ja monimuotoiset metsämme muuttuvat viljellyiksi puupelloiksi. Asiantiloihin voin kuitenkin vaikuttaa vain omassa arjessani.
Yksityinen jakaa ihmiset erilleen. Yksityinen on yksinäisyyttä. Kuten Paleface riimittelee kappaleessaan Merkit osuvasti nykyajan ilmiöitä:
Enemmän karjaa, vähemmän yksilöitä
yksinäisyyttä, silti rakennetaan yksiöitä
kvartaalitalous ajaa yhteiskunnan yksiköitä
suurtyöttömyyttä, silti yksinomaan ylitöitäPrekariaatti maksaa porvariston juhlaöitä
muista näyttää keskisormee, muista käyttää turvavöitä
Nalle Wahlroos varaa minulle se nurkkapöytä
Iltalehdes hurmahenges selvitellään surmatöitä
Ihmisten yksinäisyys heijastuu täten rakenteista. Yhteisasumisen lisäksi tai asemesta voimme muuttaa rakenteita tässä ja nyt. Ihminen ei voi olla osallistumatta, sillä jokaisella arjen valinnallaan hän joko uusintaa tai ei uusinna nykyisiä rakenteita. Meille myydään haluja yksinäisyysalueemme vartiointiin. Siitä viestivät kesämökeille asennettavat turvakamerat. En usko tämän tulevan kenellekään yllätyksenä, että turvallisuutta myydään pelolla, ja pelkohan on pahimman luokan yksinäisyyttä. Pureudun jatkossa kirjoituksissani osallistumiseen eli uuteen elämäntapaan, jossa kuluttamisen, äänestämisen ja verojen maksamisen sijaan yksilöt osallistuvat osana yhteisöä oman arkensa rakentamiseen. Tämän muutoksen voit aloittaa jo tänään kutsumalla kaverisi laittamaan ruokaa luoksesi, jolloin osallistutte omaan arkeenne tekemällä itse sen sijaan, että tilaisitte arkenne puhelimella lähimmältä elintarvikeyrittäjältä.
puunhalaaja 